Ystävänpäivä - joka päivä! - Riina Storhammar
"Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän..."
Tunnetun laulun asettama kysymys on pohtimisen arvoinen, koska onnellisen ja tasapainoisen elämän edellytyksiin kuuluu riittävän toimivat ihmissuhteet, ellei ole valinnut tietoisesti elämää erakkona. Pitkään kestävän, terveen ja mielekkään elämän taustalta löytyy usein sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja yksi suurimmista riskeistä hyvälle elämälle on nimenomaan yksinäisyys.
Kuka on siis oikea ystävä?
Jos ajattelemme ystävyyden määritelmää, se voisi olla yksinkertaisimmillaan sitä, että kahdella ihmisellä on suhde, jossa tunteet ovat läsnä. Se on eri asia kuin rakkaussuhde, koska rakkaus voi olla yksipuolista, mutta todelliseen ystävyyteen liittyy aina vastavuoroisuutta.
Itse arvostan ystävää, joka vastoinkäymisten ja pettymysten hetkellä rohkaisee kulkemaan eteenpäin, joka on tukena tilanteissa, joista itse ei usko selviytyvänsä, joka antaa luvan soittaa milloin vain ja tarkoittaa sitä. Toki ystäviä voi olla olemassa eri tilanteisiin; jonkun kanssa shoppaillaan, toisen kanssa puhutaan lasillisen ääressä, kolmannen kanssa ulkoilutetaan koiraa. Silloin myös odotukset ystävyydeltä ovat erilaiset. Jollekin riittää yksi ystävä, toiselle ei riitä sekään, että ystäviä on kuukauden jokaiselle päivälle.
Monet meistä ajattelevat, että lapsuudessa syntyneissä ystävyyssuhteissa on jotakin niin ainutkertaista, ettei vastaavanlaisia suhteita voi enää myöhemmin syntyä. Itselläni on kokemus siitä, kuinka varhaiset ystävyyssuhteet ovat aikojen saatossa hiipuneet ja toisaalta siitäkin, kuinka 6- vuotiaana solmittu ystävyyssuhde on kestänyt eri elämäntilanteet ja fyysisen etäisyyden.
Aikuisiässä olen kohdannut monenlaista ystävyyttä. Olen kohdannut ihmisiä, jotka ovat toivoneet ystävyyden syntymistä, mutta joiden kanssa olen kokenut olevani jatkuvasti epämukavuusalueella. Se on huono lähtökohta ystävyydelle. Olen kokenut ystävyyden yrittämistä myös erilaisten kyseenalaisten motiivien saattelemana: hyötymistarkoitus, kateus, epänormaali ihailu...kaikki jo lähtökohdiltaan tuhoon tuomittuja ystävyyden kivijalkoja. Mutta olen iän karttuessa löytänyt myös heitä, joiden kanssa olen saanut solmia aidon, rehellisen, luotettavan ystävyyssuhteen, jota voisi verrata siihen tunteeseen, kun saapuu kotiin.
Ystävyyden merkitystä emme voi vähätellä. Yksinäisyys pahimmillaan tappaa ja vähäisimmilläänkin aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja elämänlaadun selkeää heikkenemistä. Meidät ihmiset on rakennettu niin, että tarvitsemme toisiamme ja varsinkin suurten muutosten ja mullistusten hetkellä. Ystävien tuki on tärkeää myös kun pyrit tavoitteisiisi, liittyy se sitten urakehitykseen, liikuntaan tai vaikkapa laihduttamiseen.
Ystävien tuen tarve säilyy viimeiseen henkäykseemme saakka. Ystävyys ei ole tähtitiedettä, eikä vaadi kursseja. Se on omana itsenään olemista ja heittäytymistä vuorovaikutukseen, joka parhaimmillaan synnyttää ainutlaatuista yhteyttä ja voi saada alkunsa yhdestä ainoasta kohtaamisesta. Voisiko Ystävänpäivä, isolla Y:llä olla joka päivä?