Elämäntapamuutos #12
Sekaisin minä vai maamme terveydenhuolto - Annika Kalvia
J. Karjalaisen sanoin "jotkut menee sekaisin rock'n'roll musiikista ♪♫ ♪ , jotkut menee sekaisin alkoholista, hei beibi, menen sekaisin lääkkeistä". Näin kävisi 100 % varmuudella jos söisin kaikkia niitä lääkkeitä joita minulle tarjotaan, tyrkytetään ja määrätään. Julkisissa keskusteluissa perätään yksilön vastuuta omasta terveydestä ja sitä että sitä vastuuta ei tule sysätä lääkärin päälle, ajatuksella " paranna minut" vaikka omat elintavat ovat suurin syy ihmisen huonoon terveydelliseen tilaan. Tämän ajatuksen allekirjoitan, jokaisella meistä on vastuu omasta hyvinvoinnistamme. Mutta eikö lääkäreillä ja muulla terveydenhuollon ammattialisilla ole mitään vastuuta? Mikä on yhteiskunnan vastuu ja mikä on kokonaisen järjestelmän vastuu. Vastuu ongelmista jotka syntyvät perinteisen lääketieteen ja kenties uudistuksia kaipaavien hoitokäytäntöjen jäykkyydestä ja potilaalle aiheutuneista haitoista.
Käynti lääkärillä
Kaksi viikkoa sitten kävin terveyskeskuksen päivystyksessä, olin todella väsynyt ja huonovointinen. Oloni on yleisesti viikko viikolta parantunut mutta nyt erittäin haasteellinen työtilanne, pitkät työpäivät ja isoisäni hautajaiset sekä tulevat juhlat jotka olin sitoutunut järjestämään, rupesivat tuntumaan ylivoimaisilta uupumustilassani jota rasitti vielä flunssa. Olin sairasloman tarpeessa, tarvitsin lepoa, rauhoittumista ja unta jotta suoriudun kaikista velvoitteista ja jotta hiljalleen alkanut palautuminen ei pysähtyisi tai jopa vielä pahempaa jotta uupumustilani ei syvenisi entisestään. Meni vastaanotolle kaikki koetulokset mukanani ja kerroin että minulla on pitkä kestoisen stressin seurauksena lisämunuaisen uupumustila, lisäksi flunssa päällä ja haasteellinen elämäntilanne. Lääkäri tutki tuloksia ja kysyi miksi tulin vastaanotolle että aikaa ei ole enempää kuin 20 min. Sanoin tarvitsevani sairaslomaa.
Seuraavassa minun ja lääkärin välinen keskustelu tiivistettynä:
Lääkäri: Oletko masentunut?
Minä: En ole
L: Ahdistaako sinua?
M: ei masenna, ei ahdista, en tarvitse enkä halua mielialalääkkeitä. Miksi haluatte niitä minulle määrätä? Oletteko samaa mieltä että ihmiset ovat yksilöitä ja osa reagoi stressiin mielen kautta ja osa kehollaan?
L: Onhan se kyllä niin. Miten sitten uni, onko sinulla vaikeuksia nukkua?
M: Minulla on ollut ongelmia unirytmin kanssa jo vuoden verran. Tilanteen mukaan, jos on enemmän stressiä, nukun huonommin. Jos saan levättyä, nukun paremmin. Unirytmini paranee selkeästi kun saan levättyä riittävästi. En halua unilääkkeitä.
L: Voisitte kokeilla nukahtamislääkkeitä.
M: En halua, unilääkkeitä, en nukahtamislääkkeitä, en melatoniinia. Tarvitsen lepoa eli sairaslomaa.
L: Niin, en minä löydä näistä arvoista kyllä mitään. Jos kirjoitan viikon sairaslomaa niin eiköhän se unirytmikin tasoitu.
M: Viikon? Miten kuvittelet että pitkän ajan kuluessa syntynyt ongelma korjaantuu viikossa? Tarvitsen riittävästi lepoa jotta voin rauhoittua jotta toivun tästä uupumustilasta.
L: En minä tällä diagnoosilla voi kirjoitta viikkoa pidempää, se tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
M: Anteeksi mitä? Olen yksityisyrittäjä, ei minun sairaslomani yhteiskunnan piikkiin mene minulla on yksityinen sairasvakuutus sitä varten.
L: Ei sinun ole hyvä jäädä yksin kotiin pidemmäksi aikaa, on parempi olla ihmisten parissa.
M: Anteeksi, kuinka? Olen ollut yksityisyrittäjänä 25 v ja tehnyt kotitoimistosta töitä ei tämä sairasloma siltäkään osin muuta mitään, paitsi että pystyn hiukan lepäämään. Toiseksi minulla ei edelleenkään ole mitään masennus tai mielialaongelmia, joten minkä ihmeen takia minun on parempi olla ihmisten parissa, kun tarvitsen lepoa?
L: Mitä muita oireita teillä on sitten ollut?
M: Hermosärkyjä käsissä ja lihasheikkoutta, ts. normaalia hitaampi palautuminen.
L: Pettääkö teillä jalat alta?
M: Ei petä, olen aktiivi urheilija ja minulla on normaalia parempi lihaskunto joten lihasheikkous minulla ilmenee normaalia hitaampana palautumisena ja lihasjäykkyytenä.
L: Jos hermosäryt pahenevat sitten voitte tulla jatkotutkimuksiin.
M: Eivät ne ole pahentuneet vaan treenilevon myötä särkyä on ollut vähemmän.
M: En yhtään ihmettele jos Suomessa syödään paljon masennus ja mielialalääkkeitä koska niitä tarjoatte silloin kun ette muuta diagnoosia keksi.
L. Tässä viikon sairasloma, voitte tulla viikon kuluttua uudestaan jos vointinne pahenee.
Lopputulos: Diagnoosi: EI ELIMELLINEN UNETTOMUUS. Ohjeet: Unilääkkeiden avulla lepoa ja unirytmi kuntoon. Sairaslomaa: 7 päivää.
Minä kannan vastuuni omasta terveydestäni mutta kuka kantaa vastuun tällaisesta hoitokäytännöstä?
Terveydenhuollon pyörityksessä
Vuosi sitten sain vaivaani verenpainelääkkeitä ja sitten nesteenpoistolääkkeitä (molemmat täysin vääriä minulle). Olen onnekseni normaalia herkempi eli tunnistan muutokset kehossani, jos vaan maltan pysähtyä ja kuunnella. Lääkärien mukaan en ole sairas koska arvoni eivät ole alle tai yli heidän määrittämien raja- arvojen. Onnekseni siis olen herkkä ja voin reagoida muutoksiin kehossani ennen kuin sairastun ja todella joudun syömään lääkkeitä loppuikäni. Minulla on siis luontainen taipumus ja kyky tunnistaa ja sitä kautta ennaltaehkäistä lopullista sairastumista. Miksi meidän terveydenhuoltojärjestelmä ei halua auttaa minua ennaltaehkäisemään vakavampaa sairastumista? Miksi tämä järjestelmä haluaa minun odottavan, kunnes sairastun riittävästi jotta alitan tai ylitän raja-arvot jolloin minua pitää ruveta jo hoitamaan kenties pysyvästi lääkkeillä. Miksi järjestelmämme valitsee niin yksilölle kuin yhteiskunnalle huonomman ja kalliimman vaihtoehdon? Siksi kun meillä on aina tehty niin tai siksi kun raja-arvot eivät pauku. Lisämunuaisen uupumustila ei ole sairaus perinteisen lääketieteen mukaan... mutta kun sitä ei hoida, siitä seuraa lisämunaisen vajaatoiminta ja se onkin jo Addisonin tauti eli sairaus jolle voi kirjoittaa diagnoosin ja johon saa määrätä lääkkeitä. Ovatko ne raja-arvot, jotka määrittelevät sairauden tai terveyden, kiveen hakattuja muuttumattomia arvoja joissa ei tule huomioida yksilöä ja tämän vointia lainkaan ?
On surullista todeta, että en voi enää hehkuttaa Suomen hyvää perusterveydenhuoltoa, ainakaan näiden kokemusten valossa. Erikoissairaanhoidon puolelta löytyy hyvää hoitoa ja osaamista, mutta päästäkseen sinne potilaan on oltava hengenvaarassa tai henkihieverissä. Tämäkö on sitä ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa jonka nimeen vannotaan kaikissa juhlapuheissa?
Sairaslomaa tai ei - kyllä täältä noustaan ja flunssakin on jo nujerrettu. Turhia lääkeitä minuun ei pumpata, siitä minä kannan vastuun. Jatkossakaan en aio olla lääkkeistä pää pyörryksissä vaan mieluummin tanssista. Käsittämättömästä "Ei-elimellisestä" unettomuus diagnoosista huolimatta olen viime aikoina nukkunut suhteellisen hyvin ja ihan "luomusti". Ensi viikolla aion pitkän tauon jälkeen aloittaa kevyesti tanssiharjoitukset ja mennä pyörälle päästäni tanssista ja ihan omalla vastuulla aion olla sekaisin ilman lääkkeitä.