Elämäntapamuutos #10
Suotuisat olosuhteet tervehtymiselle - Annika Kalvia
Jotta kehoni, hormonitoimintani ja uupunut lisämunuaiseni voivat toipua, on minun annettava itselleni aikaa. Keholleni on annettava riittävästi lepoa ja ruokavalion kautta voin parantaa kehoni mahdollisuuksia eheytyä luonnollisesti mikä mahdollistaa solutasolla suotuisat olosuhteet paranemiselle.
UUSI RUOKAILURYTMI
Aloitin puhdistamalla suolistoani Mikroveda Life-maitohappobakteeri- ja Vihreä Savi-juomilla jotta suolistoni olisi siinä kunnossa, että se pystyy vastaanottamaan ja hyödyntämään syömäni ravinnon ja kaikki ravintolisät, joita on tässä kehon tervehdyttämisvaiheessa paljon. Yksi perusongelmiani on monelle naisille hyvinkin tyypillinen eli olen syönyt ihan liian vähän ja liian harvoin. Koska muutos on itsessään vaikea, olen yrittänyt tehdä sen itselleni mahdollisimman helpoksi. Olen ostanut kaapin täyteen helposti syötäviä/ naposteltavia hedelmiä; viinirypäleitä, mandariineja ja tuoretta ananasta (valmiiksi kuorittua) sekä banaania. Lisäksi täytin kaapin erilaisilla pähkinöillä, raaka-suklaalla ja luomupatukoilla.
Alkuun en niinkään välittänyt, söinkö monipuolisesti. Minulle oli tärkeintä syödä mahdollisimman puhdasta ravintoa ja opetella syömään riittävän usein. Suorastaan pakotin itseni opettelemaan syömään 2-3 tunnin välein. Vaikka minun ei tehnyt mieli ruokaa, söin aterioiden lisäksi pähkinöitä ja hedelmiä noin 2h välein ja lisäksi panostin myös riittävään nesteytykseen. Join enemmän vettä ja keitin aamupäivällä kannullisen minttuteetä. Otan usein kannun työpisteen viereen ja juon pitkin päivää. Minttutee maistuu ainakin minulle myös kylmänä ja sokeroimattomana. Alkuun minun ärsytti jatkuva tarve käydä vessassa mutta sekin tasaantui vähitellen tai sitten vaan totuin vessassa käynteihin .
Noin kuukauden jälkeen huomasin muutoksen kehossani. Suoleni toiminta oli selkeästi aktivoitunut ja vatsani oireilu ja melu (murinat ja kurinat) vähenivät huomattavasti. Väitän että aineenvaihduntani myös vilkastui. En ole harrastanut liikuntaa kahteen kuukauteen samalla tavalla kuin aiemmin (noin 8-10 h/ vko raskasta ja keskiraskasta harjoittelua). Olen ainoastaan kävellyt ja venytellyt ja silti painoni on pysynyt samana. Uskon että jos olisin jättänyt kaiken makean pois, olisin varmasti laihtunut. Mutta koska minun tavoitteeni ei ole painonpudotus vaan elämäntapamuutos ja kehon tervehdyttäminen, olen syönyt normaalia enemmän tummaa suklaata ja makeita kuivattuja hedelmiä sekä jonkin verran makeisia.
UUSI RUOKAVALIO
Seuraavaksi olisi sitten vuorossa ruokavalion muutos. Pidin viikon ajan terveysvalmentaja Teresa Sepposelle ruokapäiväkirjaa. Viime keskiviikkona kävimme läpi ruokavaliooni tehtäviä tarpeellisia muutoksia. Perusruokailurytmini oli nyt kunnossa joten sen osalta ei ollut moitittavaa. Pääosin tällä hetkellä syömäni ruokavalio oli OK mutta muutamia muutoksia on tarve tehdä. Söin hedelmien ja pähkinöiden lisäksi usein rahka tai luomujugurttia ja ihan liian paljon. Maitotuotteet tulisi minimoida koska ne happamoittavat kehoa ja ruokavaliossani oli jo muutenkin valmiiksi riittävästi proteiinia joten senkään takia rahkat eivät ole minulle tarpeellisia.
Olen syönyt rahkoja enemmänkin tottumuksesta ja koska ne ovat helppoja välipaloja. Teresa suosittele kokeilemaan soijajugurttia, syömään kanamunia ja pähkinöitä rahkan sekä perusjugurtin sijaan. Banaani ja etenkin luomubanaani on mitä parhain ja helpoin välipala. Se on myös kaliumin lähde ja minulle on lisämunaisen eheytymisen kannalta tärkeää, että kalium ja natrium ovat mahdollisimman hyvässä tasapainossa. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Olemme yksilöitä ja meillä on omat yksilölliset tarpeemme korjata ruokavaliota. Suosittelen käymään ravintoterapeutin, PT:n tai terveysvalmentajan juttusilla. Moni meistä on tietoinen siitä mistä koostuu terveellinen ruokavalio. Usein kuitenkin syömme ruokaa jota olemme tottuneet syömään. Ammattilainen voi tuoda uusia ideoita ja ajatuksia sekä arkea helpottavia ohjeita ja neuvoja. Käyttämäni terveysvalmentaja Teresa Sepposen tiedot löytyvät www.klinikkapisara.com. Myös Pro Healthin sivuilta löytyy ravintovalmentajien yhteystietoja: https://www.prohealth.fi/ravintovalmennus/
HAASTEENA HERKUT
Pidän irtokarkeista mutta en niinkään suklaasta. Syön mielelläni keksejä kahvin tai teen kanssa. Ruokavalion muutoksen myötä olen pyrkinyt jättämään irtokarkit sekä keksit ja opetellut korvaamaan makeanhimoa raakasuklaalla. En ole edes yrittänyt jättää makeaa ja sokeria kokonaan tässä vaiheessa koska liian radikaalit muutokset onnistuvat harvoin. Mielestäni on hyvä edetä askel kerrallaan. Kun jokin uusin tapa rupeaa tuntumaan omalta ja sen kanssa on hyvä elää, on mahdollista siirtyä seuraavan haasteen kimppuun. Jätän siis suosiolla sokerihaasteen myöhemmäksi. Teresan neuvot olivat lohdullisia eli ei minun ole pakko opetalla syömään suklaata! Voisin tehdä raaka-kakkuja pakkaseen ja keksejä jossa käytän spelttijauhoja ja ruokosokeri ja/tai hunajaa makeutusaineena. YES! Testailen ja laitan reseptejä myös tänne. Vaikka kaikki vannovat suklaan ja raakasuklaan nimeen, ei se ole meidän kaikkien suurinta herkkua.
LEPO JA LUPA LAISKOTELLA
Olen jo vuoden nukkunut todella huonosti ja heräilen usein aamuyöstä. En ole tähän mennessä osannut pysähtyä. Olen yrittäjä ja minulla on useita uusia ja mielenkiintoisia projekteja, harrastukset ovat aikaa vieviä ja fyysisesti rankkoja. Minulla on ollut TO DO-lista, joka on pitkä kuin nälkävuosi. Tämä oravanpyörä on tuntunut luonnolliselta kun kaikki muutkin ympärilläni täyttävät kalenterinsa aamusta iltaan asioilla ja tapaamisilla. Kiire on jopa jonkinlainen meriitti ja menestyksen merkki; jos ei ole kiire ei kai voi menestyäkään? Miten tässä näin kävi? Eikö minullakin ole lupa joskus laiskotella? Eikö minullakin ole oikeus olla hyvällä omatunnolla tekemättä mitään? Kyllä on, en vaan ole sallinut itselleni sitä. Stressi -ja kiirekulttuurin sijaan meidän tulisi edesauttaa ja luoda kulttuuria ja toimintamallia, jossa annamme itsellemme ja toisillemme luvan priorisoida lepoa.
Lepo, terveys ja hyvinvointi hyödyttää vuosien saatossa meitä kaikkia yksilötasolla sekä myös yhteiskuntaa. Kun vastustuskykymme paranee, sairauspoissaolot vähenevät ja lääkkeiden kulutus vähenee, olemme lääkkeettä terveempiä ja pitkäikäisempiä. Se maksaa se itsensä moninkertaisesti takaisin. Levänneenä luovuus lisääntyy ja onnettomuus-herkkyys vähenee Myös tärkeät ihmissuhteet voivat paremmin kun levänneinä olemme vähemmän riidanhaluisia ja meillä on voimaa sekä energiaa panostaa suhteisiimme enemmän.
Vuosia sitten nukuin huonosti ja heräilin usein aamuöisin. En osannut pysähtyä, kun työ oli mielenkiintoista, harrastukset haasteellisia ja kaikki muutkin ympärilläni täyttivät kalenterinsa aamusta iltaan asioilla ja tapaamisilla.
Oivalsin, että jos joku nyt katsoo elämääni, näyttää siltä, että minulla on kaikki hyvin. On haastava työ, kiva perhe ja läheisiä, mutta silti minusta tuntuu hyvin levottomalta ja väsyneeltä.
Tajusin, että voimattoman oloni täytyy olla omista valinnoistani kiinni, ei siitä, mitä teen tai mitä minulla on. Samoilla ulkoisilla olosuhteilla voin voida huonommin tai paremmin. Tajusin, että ihmiset, joilla on hyvin vähän mitään, saattoivat voida paremmin, kuin minä. Päätin, että ykkösprioriteettini elämässä siitä hetkestä alkaen on saada elinvoimani takaisin.
Silloin, kun on se hetki, että "nyt riittää, en enää jaksa tätä", voi toipuminen alkaa. Huomasin, että ensin piti levätä tosi paljon ja ajattelin, etten ikinä selviä, jos pitää nukkua näin paljon. Jätin kissanristiäisiä ja harrastusmenoja pois.
Myöhemmin, kun sain enemmän voimia, saatoin ottaa joitakin asioita takaisin arkeeni. Jotakin taas jäi luonnostaan pois. Jos on kovin väsynyt, voi joutua jättämään hetkeksi pois jopa niitä menoja, joista nauttii, jotta saa levättyä. Sen jälkeen voi taas alkaa tekemään asioita uudella tarmolla.
Minulla meni vuosia saada elinvoimani takaisin, koska muutokset tapahtuvat hitaasti. En lähtenyt vuodeksi joogaamaan, vaan elin arkista elämää.Mielestäni yksi tärkeimpiä asioita elämässä on huomata, milloin omasta voimasta ei enää riitä tarpeeksi jaettavaa, ja milloin pitää ottaa aikaa sen palauttamiselle.
Näen elämän ajanjaksoina, joissa välillä käännytään itseen päin ja ollaan rauhassa ja välillä on aika jakaa ja tehdä enemmän asioita muille.
On aika rasittavaa, jos pitää joka päivä jaksaa samalla energialla, koska energiamme ei ole päivästä toiseen sama. Siihen vaikuttavat ravintomme, terveydentilamme, elämäntilanteemme ja jopa luonnonrytmit. Jos käymme läpi jotakin raskasta henkistä prosessia, vaikka eroa, ei keskittymiskyky työhön ole sama ja lepoa tarvitaan enemmän kuin silloin, kun elämä on seesteisempää.
Olisi hienoa, jos mahdollisimman monella työpaikalla olisi ymmärrystä ja luottamusta siihen, että työntekijä ei tuota samanlaista panosta joka päivä, vaan joinakin viikkoina tulosta syntyy ja toisina voi ottaa rauhallisemmin. Olemme ihmisiä, joiden henkinen tila ja valmius antaa itsestään vaihtelee.
Pyrin antamaan itselleni luvan tehdä pidempää päivää silloin, kun keskittymiskyky on hyvä ja yhtä lailla olemaan kokematta huonoa omaatuntoa siitä, että välillä teen vain puolen päivän työt.
Luodaan ympärillemme kulttuuria, jossa annamme itsellemme ja toisillemme luvan priorisoida lepoa, koska se hyödyttää vuosien aikana meitä kaikkia ja maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin - vastustuskyky paranee ja sairauspoissaolot vähenevät, luovuus lisääntyy, onnettomuusherkkyys vähenee ja tärkeisiin ihmissuhteisiin on voimaa panostaa enemmän.