Annika Kalvia

Olen Annika Kalvia, kolmen jo aikuisenlapsen äiti, pitkänlinjan yksityisyrittäjä Espoosta. Synnyin 14. marraskuuta 1965 Helsingissä, nuoruusvuoteni asuin Vantaan Martinlaaksossa. Kävin ruotsinkielistä koulua Helsingin Munkkiniemessä ja Etelä Haagassa jossa vietin suuren osan nuoruudestani ystävien ja harrastusten parissa. Isäni työskenteli koko elämänsä Helsingin Vesilaitoksella, tehden siellä kunnioitettavan elämänikäisen virkamiesuran. Vanhempien avioeron ja uusien avioliittojen myötä olen onnekas kun olen saanut ns. bonusveljiä ja bonussisaren, kun minulla ei omia ole, koska vanhempani erosivat minun ollessa hyvin nuori. Minusta tämä "bonus" liite ruotsalaisittain kuulostaa niin paljon paremmalta kuin se "puoli" eli velipuoli, sisarpuoli. Haluan ajatella asian positiivisesti, mitä se minun elämässäni onkin ja mikä on minulle ominaista, eli minulla on vain bonussisaruksia ja olen onnellinen ja kiitollinen heistä.

Yrittäjyys ja ura

Valmistuin restonomiksi vuonna 1989, opiskeltuani 3 vuotta. Opiskeluaikoina tein todella paljon töitä koska täysipäiväisen opiskelun ohella työskentelin noin 25-30 h/vko jotta voisin maksaa asuntolainan ja elinkustannukset. Valmistuttuani olin "suorittanut" jo yhden täysi-päiväisen mutta lyhyen työuran ravintola-alan vaihtelevissa tehtävissä, työskenneltyäni, opiskelun ohessa jopa 2,3 v työtunneilla mitattuna. Kohokohtina mainittakoon upeat yritysbanketit Hotelli Intercontinentalissa, Dipolissa ja Kalastajatorpalla sekä Ahvenanmaan Arkenissa. Lisäksi työt Helsingin sen ajan suosituimmissa ravintoloissa kuten Cafe Metropoli, 10. kerros jne. Myös tilauskeikat ja yksityistapahtumat; Kaivopuiston ja Kulosaaren Kasinoilla sekä yksityisklubeilla olivat arkipäivää. Mieleenpainuvimmat työt olivat kuitenkin kenties Eduskunnan kabinetissa lounastarjoilu Yasser Arafatille sekä työt lähiöbaareissa joissa kuulin nuorena naisena hyvin erilaisia elämänmakuisia tarinoita.

V 1990 olin töissä Viking Linellä kun tapasin tulevan mieheni, Slovakialaisen ammattimuusikon. Heti seuraavan vuonna olimme perustaneet yhteisen yrityksen silloiseen Tsekkoslovakiaan jonka päätoimiala oli käsintehtyjen sähköbassojenvalmistus ammattibasisteille. Onnistuimme luomaan brändin tyhjästä, kun tulimme maailmanmarkkinoille kommunistisestä maasta jonka ainoa valttikortti oli pitkä kasityönperinne ja olihan Dobron kehittäjät alkuaan Slovakiasta kuten Andy Warholkin. Argumentit olivat kevyet mutta tuotteemme vakuuttivat ammattimuusikot ympäri maailman kuten basistit jotka soittivat Madonnan, Tom Jonesin, Michael Jacksonin ja monen muun maailman tähden bändeissä. 15 v myöhemmin aika ja taloussuhdanteet ajoivat yrityksen tilaan jossa valittavana oli mittava kasvu tai mittava tuotannon ja henkilökunnan sekä kustannusten supistus. Kumpikaan vaihtoehto ei tuntunut oikealta, joten lopetimme tuotannon ja siirrymme teolliseen puukauppaan pariin. Vuonna 2005 ostimme puun lämpökäsittelylaitoksen jolla laajensimme silloin olemassa oleva puujalosteiden osto/myyntitoimintaa siirtyen vielä jatkojalostuspuolelle. Tätä liiketoimintaa olemme harjoittaneet v.2006 lähtien.

Yrittäjyys on liikunnan ohella ollut erittäin merkittävä tekijä elämässäni. Yrittäjyys ei ole ollut ammatti se on ollut elämäntapa joka vahvasti vaikutti myös perhe-elämään koska olimme yrittäjiä yhdessä mieheni kanssa. En ole koskaan viettänyt äitiyslomia tai pidempiä vuosilomia tekemättä töitä. Töitä on tehty 24/7 siinä samalla kun olen hoitanut lapset ja perheen. Lasten ollessa pieniä olimme poissa suomesta pidempiä aikoja, miehen kotimaassa työnmerkeissä. Kun lapset menivät puistoon, kerhoihin ja esikouluun pyöritin arkea ja yrityksiä joita oli siinä vaiheessa 2, yhdessä au pairien kanssa miehen olleessa 50% vuodesta toisessa maassa tai toisella paikkakunnalla. Jos yrittäjyys on vaatinut paljon, on se myös mahdollistanut paljon. Kotitoimisto oli luonteva valinta pienten lasten kanssa, vaikka työ oli läsnä 24/7, olin minäkin lapsilleni läsnä heidän arjessaan. Riippuen päivästä saattoi työpäiväni alkaa vasta lasten mentyä nukkumaan. Yrittäjyys mahdollisti minulle niin taloudellisesti kuin ajallisesti osallistua ja olla vahvasti mukana lasten koulu- ja harrastustoiminnassa. Lasten ollessa jo nyt aikuisia on minulla yrittäjyyden myötä paljon aikaa omille harrastuksille, ystäville ja matkoille.

Minä ja sielunmaisemani

Lapsena olin täynnä energiaa oleva villi poikatyttö joka leikki niitä kaikkein hurjimpia leikkejä ja yllytti kaikki pihapiirin kaveritkin mukaan. Karkasin tarhasta, pakotin pikkuveljenkin mukaan, Kävelin lähikauppaan ja ostin perheen "kauppatilille" säkillisen kaikkea hyvää, pyysin talonmiestä päästämään meidät sisään/kotiin, puin juhlamekon, uudet polvisukat ja ballerinat (joita ei saanut käyttää) päälleni ja istuimme sohvalle veljen kanssa nauttimaan saalista. Löysin pihalta 100 markan setelin ja kutsuin kaikki pihan lapset mukaan, menimme paikalliseen uimahalliin uimaan vuokrauimaasuilla, söimme uinnin päätteeksi lihapiirakoita ja pehmikset. Kun meidän takapihalle rakennettiin uusia taloja, ei kestänyt pitkään kun keksin että menemme huonosti vartioidulle työmaalle, elementtitaloon josta puuttui taka- ja etuseinät, sieltä 2. ja 3. kerroksesta sitten rohkeimmat meistä hyppivät alas lasikuituvillapaalien päälle, kunnes vanhemmat saivat vihiä tästä hullusta leikistä. Selkäsauna tietty oli palkkiona kaikista lukuista tempauksista joita lapsena keksin toteuttaa, mutta eivät edes ne rajoittaneet villiä ja vilkasta luontoani.

Yläasteella olin se tyttö joka istui poikien kanssa takarivillä ja pelasi korttia sekä istui myös kaikki jälki-istunnot. Vasta rippikoulun käytyäni rauhoituin hiukan ja minusta tuli naisellisempi kun sain matkalaukullisen naisellisia vaatteita Amerikan tädiltä. Niihin aikoihin rupesivat myös pojat kiinnostamaan ja aloitin ensimmäisen vakavan seurustelusuhteeni ollessani 16v. Ei tietty kapinallinensielu seurustelun myötä mihinkään kadonnut. Kun isäni ja muu perhe eli äitipuoleni ja bonusveljet muuttivat Sipooseeni minun olleessa 16 v, ilmoitin isälleni että en missään nimessä muuta mihinkään Sipooseen ja jätä minun ystäviäni, sain tahtoni läpi ja jäin asumaan yksinelävän tätini luokse Martinlaaksoon.

Näin jälkikäteen eräs nuoruuden mieleenpainuvimmista teoistani on varmaan se kuin Abi vuoden syksynä meillä meni väliaikaisesti välit poikki poikaystäväni kanssa. Otin loppusyksystä tapahtuneen välirikon hyvin raskaasti. Jonka seurauksen kirjotin kouluni rehtorille useiden sivujen selonteon siitä kuinka olen tästä välirikosta johtuen ikään kuin psyykkisesti sairas, ja kuinka minun mielestäni se on tavallaan rinnastettavissa fyysisen sairauteen ja näin ollen tuleva koulusta poissa olo on perusteltua ja että palasisin kouluun vasta 1,5 kk kuluttua uudenvuoden jälkeen. Ilmoitin myös kohteliaasti jos rehtori haluaa voi hän ottaa yhteyttä vanhempiini mutta se ei kuitenkaan muuta tätä tosiasiaa että palaan koulun vasta tammikuun alussa. Kaikesta huolimatta kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 1984 ja ainoa poissa olon seuraus oli että historian numeroni putosi kympistä kahdeksaan koska rehtori oli minun historianopettajani, kukaan opettajista tai oppilaista ei koskaan kommentoinut asiaa mitenkään, ehkä se oli liian tavatonta ja sellaista sivistynyttä kapinaa johon ei osattu silloin puuttua.

Suoraan kirjoitusten jälkeen lähdin itse hankittuun kesätyöpaikkaan pohjoissaksaan kesäksi, sen kesän jälkeen muutinkin jo omilleni pois tätini nurkista. Asuntoni vaihtelivat ystäväni äidin vaatehuoneesta tekemän minihuoneen alivuokralaissuhteesta kommuuniasumukseen 2 nuoren miehen kanssa Vuosaaressa sijaitsevaan merenrantarivitaloon ja kaikkeen siltä väliltä. Uteliaisuus, energia ja positiivinen elämänasenne ovat olleet minua kannattelevia ja eteenpäin vieviä voimavaroja elämässäni. Halusin kokea ja kokeilla kaikkea. Jos minulle sanottiin "ei noin voi tehdä" oli se enemmänkin haaste kuin kielto, niinkö ai ei vai ?!

Myös opiskeluaikoina oli yhden jos toisen opettajan huumorintaju koetuksella kun rajoja koeteltiin milloin mitenkin. Muistaakseni aiheena oli ranskankielen kulinaarisanastoa käsittelevä tunti johon minusta sopi loistavasti manikyyri ystävättären kanssa. Kyse ei sitten ollut vaivihkaa pulpetin alla lakatuista kynsistä vaan nostimme reilusti pöydälle pattereilla hurisevan kynsienkuivatuslaitteen ja kaikki siihen liittyvät tarvikkeet...perusteluina että ranska ja manikyyri liittyvät yhteen, osamme keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa ja tämä on sitä paitsi työntehokkuutta ja ajankäytön maksimointia kun illaksi on kuitenkin mentävä töihin. Minulla on aina ollut hyvät perustelut perinteistä poikkeavalle käytökselle, se on sitten ollut vastaanottajan avarakatseisuudesta ja huumorista kiinni miten hän on osannut vastaanottaa teot ja perustelut. Rauhoittuminen tuli perheen perustamisen ja lasten myötä mutta positiivinen, innovatiivinen mieli sekä tietynlainen, kenties "porvarillinen kapinahenki" ja rajojen rikkominen sekä uuden luominen ei ole kadonnut minusta koskaan.

Perhe ja yksityiselämä

Yhdessä yrittäminen saattaa olla haaste myös parisuhteelle, on hyvin yksilöllistä osaako menestyksellä yhdistää ja samalla pitää erillään työ-ja perheasiat. Mielestäni onnistuimme tässä kohtalaisen hyvin. Pitkän yli 20 v kestänen avioliiton kariutumisen syyt löytyvät enemmänkin erilaisista kulttuuri taustoista ja henkilökohtaisistä näkemyseroista kuin yhdessä työskentelystä ja tai pitkistä erillään oloajoista. Yhteisiin vuosiin mahtuu niin suurta onnea kuin erittäin haasteellisiakin aikoja jolloin turvaverkkona ovat toimineet ystävät ja henkireikänä liikunta, jotka ovat pitäneet pinnalla ja selväjärkisenä. En tiedä kuinka olisin selvinnyt kaikkein vaikeimmista ajoista ja vuosista ilman pitkiä nk. terapiakävelyjä ystävien kanssa, joissa yhdistyi kävelyn pitkäkestoinen, matalasykkeinen liikunta, raitis ulkoilma ja liikunnan jälkeinen fyysinen hyvä olo, sekä "terapiakeskustelujen" jälkeinen psyykkinen hyvä olo. Näissä toteutui hyvin vastavuoroisuuden periaate, niitä ja sen henkilön asioita puitiin ja niistä keskusteltiin jotka olivat ns. tapetilla sillä hetkellä. Olen ollut onnekas kun minulla on useita hyviä ystäviä joiden kanssa olen vuosien varrella voinut hoitaa omaa jaksamista ja hyvinvointia näiden nk. terapiakävelyjen muodossa. Minulla on laaja ystäväverkosto ja kuuluun 4 yksityiseen "naiskerhoon". Huikeat ja Upiakkaat jonka perustin kesällä 2013 "seurue" jossa julkisuudesta tuttuja naisia jotka ovat kakki aloittelevia golfareita, tapaamme säännöllisesti golfin ja muun hauskan pidon merkeissä. Sulavat Silvat jossa 10 jäsentä, tapaamme tutustumalla eri liikuntalajeihin, hauskan pidon ja matkailun merkeissä. Tanssidaamit ovat ryhmä ystäviä jotka ovat kavereita tanssin parista, vietämme yhdessä syntymäpäiviä, teemme viikonloppumatkoja ja muuta yhteistä hauskanpitoa. Angel Services on myös minun perustama kaveriporukka naisia jotka käyvät pääasiassa vuosittain yhdessä laskettelemassa ja kesällä joissain tapahtumassa kuten Porin Jazz, Meripäivät tai DBTL.

Liikunta ja liikuntayrittäjyys

Koska olen aina ollut vilkas ja energinen on liikunnalla ollut suuri merkitys elämässäni. Opin uimaan jo 4v joten 6v vaadin isääni viemään minut uimaseuraan sillä halusin itselleni harrastuksen ja koska pidin uimisesta oli se luonteva harrastus. Harrastin ja uin kilpaa Vantaan Uimareissa noin 13-14 vuotiaaksi. Uinnin jälkeen oli lajikokeilujen vuoro. Kävin judossa, yleisurheiluakin kävin kokeilemassa ja vapaa sukellusta sekä uimahyppyä. 16 v löysin tanssin oli vuosi jolloin tanssittiin Flashdance, Michael Jacksonin, Billy Jeanea ja Thrilleriä. Jäin koukkuun tanssiin jota harrastin useita tunteja viikossa, vuosien ajan, oli balettia, jazzbalettia ja afroa. Jossain vaiheessa tanssi kuitenkin jäi opiskelun ja ravintola työn jalkoihin mutta liikunnallista hiljaiseloa ei kestänyt pitkään kun jo huomasin treenaavani maratonia varten. Sillä minä ja suuri suuni oli saattanut minut tiukkaan paikkaan, löin 1000 markasta vetoa että " kyllä minä nyt yhden maratonin juoksen, mennen tullen J " sen vedon hävisin kun ei paikat kestäneet ja jouduin kortisoni piikille. Juoksun tilalle tuli kuntosaliharjoittelu ja aerobic, kunnes Sutun ja Moven myötä löysin tieni uudelleen tanssin pariin vuonna 2005 ja sillä tiellä olen edelleen. Lasteni kautta olen ollut aktiivisesti mukana tavoitteellisessa jääurheilussa, sekä seuratoiminnassa että kannustavana vanhempana joka on kustantanut, kuljettanut ja kannustanut lapsiaan liikkumaan. Liikunnalla on ollut tyttäreni taitoluistelun ja poikien jääkiekkoharrastusten myötä suuri rooli myös perheen aikatauluissa ja arjessa jolloin sillä on ollut luontainen mutta kokonaisvaltainen vaikutus perheessäni. Tanssin- ja ryhmäliikunnan ohella niin juoksulla kuin ulkoilulla sekä kävelyllä on aina ollut suuri merkitys ja rooli elämässäni. Olen kaivannut raitista ilmaa, luontoa ja metsää, milloin yksin omien ajatusten kanssa milloin yhdessä ystävän kanssa. Suomen luonto on kaunis ympärivuoden, nautin sen monimuotoisuudesta ja vaihtelevasta kelistä vaikka olenkin vilukissa. Sää ei ole koskaan ollut tekosyy olla ulkoilematta, kyse on minusta enemmän, motivaatiosta, tahdosta ja oikeanlaisesta pukeutumisesta.

V 2007 siirryin muun yritystoiminnan ohessa liikunta-ja hyvinvointi liiketoiminnan pariin aloittaessani yhteistyön Teresa De Rita Cavlekin ja Move tanssi-sekä liikuntakeskuksen kanssa. Vuodesta 2007 tähän päivään asti olen toiminut lukuisien liikunta projektien, tuotteistuksien ja liikuntayrityksien parissa. Joista merkittävinä mainittakoon Zumban tuonti suomeen v 2007, osallistuminen Moven tanssikoulun käynnistykseen, Life Time Wellness yrityksen perustaminen ja Play& Dance Productions tuotemerkin alla olevien tanssi-ja liikunta tapahtuminen, sekä matkojen järjestäminen yhdessä Satu "Sutu" Markkasen kanssa vuodesta 2011. www.playdance.fi

Walk a Friend

Kun tutustuin Aki Karihtalaan maaliskuussa 2014, oli se merkittävä kohtaaminen monella tavalla. Olen vuodesta 2007 lähtien ollut mukana useassa liikuntaprojektissa, tuotteistanut ja rakentanut hyvinvointi konsepteja jotka eivät hyvistä ideoista ja hyvästä taustatiimistä huolimatta saaneet tuulta purjeisiin. Niin yksityiselämässä kuin liike-elämässäkin on oikeiden kohtaamisten ja hyvien ideoiden lisäksi myös ajoituksen ja ajan oltava oikea sekä otollinen. Kohdatessani Akin tiesin että nyt ovat oikeat elementit kohdallaan. Oli kuin se kokonaisuutta täydentävä puuttuva palanen olisi löytynyt, se aivan jolla avataan uusi ovi. Pitkään taustalla kytenyt ajatus suuria massoja liikuttavasta liikuntakonseptista yksinkertaisesti visualisoitui ja kirkastui kun Aki kertoi taustoistaan ja sauvakävelystä. Ajatus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta "kävely" niin tietenkin ehkä maailman vanhin ja luonnollisin liikuntamuoto joka soveltuu kaikille, paikasta, isästä, sukupuolesta ja kunnosta riippumatta. Haluan liikuttaa massoja, mutta jotta täysin liikkumaton tai vähemmän liikuntaa harrastanut ihminen, lähtisi liikkeelle tarvitsee hän ystäviä "liikuttamaan" häntä. Kuten minua olivat liikuttaneet ystäväni puheen ja keskustelujen voimalla silloin kun sitä kipeimmin tarvitsin. Näiden ajatusten, minun ja Akin kohtaamisen ja keskustelujen myötä syntyi idea "kävelykaverista" joka motivoi ihmisiä liikkumaan. Olemme yhdessä Akin kanssa työstäneet, kehittäneet ja tuotteistaneet "kävelykaveri" ajatuksesta tämän päivän modernin liikuttajan joka yhdistää jo olemassa olevia ystäviä ja auttaa löytämään uusia ystäviä jotka motivoivat liikkumaan yhdessä paremman arjen, terveemmän ja laadukkaamman elämän puolesta siksi Walk a Friend on syntynyt ja on olemassa jotta me kaikki maailman ihmiset yhdessä liikkuen ja kävellen voisimme paremmin niin fyysisesti kuin henkisesti. Walk a Friend Moves the World.